Koulutus: tärkeimmät asiat, joita opin koulutuksen aikana

Suomeen paluusta on aikaa jo reilut 2 viikkoa. Kurssiviikko oli erittäin kiireinen, joten en ehtinyt kirjoittaa itse koulutuksen annista kurssin aikana kertaakaan. Päivät olivat sekä pitkiä että sisällöllisesti rikkaita, joten iltaisin aivot halusivat lähinnä vain levätä. Suomessa aika on puolestaan kulunut rästiin jääneitä töitä tehdessä. Oppimisen kannalta on ollut myös hyvä pitää pieni hengähdystauko ennen reflektointia.

Itse koulutus ei vastannut kaikilta osin odotuksiani. Oletin taapaavani useita henkilöitä eri kulttuureista, mutta meitä olikin vain 3. Kaikki ryhmänjäsenet olivat mahtavia, ja olemme jatkaneet yhteydenpitoa. Silti minua jäi osittain harmittamaan, että en saanut mahdollisuutta tutustua useimpiin eri kulttuureihin ja koulutusjärjestelmiin. Toisaalta opimme tuntemaan toisemme hyvin ja voimme verkostoitua jatkossa toistemme kautta. Koulutuksen toinen heikkous oli kouluttajien opetustaitojen puute. Opetus oli pitkälti PowerPoint-diojen lukemista ääneen. Näin ollen on haasteellista miettiä, mitä kaikkea opinkaan. Alle olen kuitenkin listannut koulutuksen tärkeimmän annin.

1. Kulttuuriymmärrys
Opiskelimme monikulttuurisessa ryhmässä. Jaoimme tietämystämme omista koulutusjärjestelmistä. Lisäksi keskustelimme kokemuksistamme erilaisten projektien parissa. Mieluusti olisin keskustellut lisää siitä, miten kulttuurierot on hyvä ottaa huomioon monikulttuurillisissa projekteissa. Tähän liittyen olisin kaivannut enemmän keskustelua liittyen projektien johtamiseen ja konfliktitilanteiden johtamiseen.

2. Partnerihaku
Perinteisten kanavien (omat kontaktit, omien kontaktien kontaktit, Cimo..) lisäksi opin, että esimerkiksi LinkedIn on hyvä työkalu partnerihaussa. Olen itse vielä aloittelija LinkedInin käytössä, mutta taidan alkaa käyttää sitä enemmän työelämässäni.

3. Hakemuksen kirjoittaminen ja Erasmus+ -tietoisuus
Käytimme koulutuksen aikana paljon Erasmus+ käsikirjaa. Koulutuksessa tehdyt tehtävät tukivat käsikirjaan tutustumista. Aloimme muun muassa työstää hankeideaa. Tällöin oli tärkeää, että etsimme käsikirjasta hankkeelle soveltuvan avaintoimen sekä peilasimme ideoitamme Euroopan komission painopistealueisiin. Viimeisenä päivänä aloimme myös täyttää hankehakemuslomaketta.

Minulla oli suuret odotukset hankehakemusten kirjoittamisosaamisen suhteen. Sainkin siihen vinkkejä, mutta jäin kaipaamaan yksityiskohtaisempaa palautetta sen suhteen, kuinka hyvin tekemäni tehtävät vastasivat Euroopan komission odotuksia. Valitettavasti emme saaneet suoranaista palautetta sen suhteen, kuinka olisimme voineet parantaa hankeideamme sisältöä. Eritoten olisin halunnut saada selkeitä esimerkkejä siitä, minkätyylisiä vastauksia lomakkeen kysymyksiin olisi syytä antaa. Toisaalta koen tuntevani Erasmus+ ohjelman hyvin eritoten avaintoimintojen 1 ja 2 suhteen.

Kaiken kaikkiaan koulutus oli antoisa kokemus. Hankehakemustietouteni syveni useilta osin ja uskon olevani nyt parempi hanketyöskentelijä ja/tai koordinaattori. Sain myös hyvän kurssimateriaalin, johon voin palata tarvittaessa. Lisäksi pystyn jakamaan sitä työpaikallani. Viimeisenä päivänä saimmekin European Project Officer -tittelit ja todistukset, joita sitten juhlistimme myöhemmin satamassa syöden jäätelöä auringonpaisteessa.

Kotona

Kotona on ihana olla! Viikko oli antoisa niin ohjelman kuin seuran suhteen. Koti-ikävä hiipi kuitenkin viimeisinä päivinä matkaseuralaiseksi. Olin ensimmäistä kertaa pois kotoa näin pitkän ajan sitten kuopukseni syntymän. Ikävä taisi olla molemmin puolista; tuliaiset ainakin kelpasivat.

Helmi- ja maaliskuussa alamme kirjoittaa seuraavia hankehakemuksia. Toivottavasti koulutus näkyy lopputuloksessa! Tarkoitukseni on jakaa tietoani myös talon sisällä, jotta useammat meistä voivat osallistua hankehakemusten kirjoittamiseen. Tarkoitukseni on kirjoittaa vielä yksi postaus koulutuksen annista. Ensiksi minun tulee kuitenkin hiukan makustella oppimaani ja kerrata saamaamme materiaalia.

Viikon paras anti oli ehdottomasti uudet suhteet. Toivon todella paljon, että skandinaavinen yhteistyömme jatkuu tulevaisuudessakin.

Vaikka kotona onkin ihanaa, odotan ja suunnittelen jo seuraavaa työmatkaani. Maaliskuun lopussa suuntaan Liverpooliin tutustumaan sikäläiseen kouluun ja koulujärjestelmään. Liverpoolissa pitää myös kokea Beatles hekumaa ja nähdä aito jalkapallo-ottelu! 

Fetaa: salaatissa, grillattuna, piirakassa, hunajalla maustettuna.. YOU NAME IT!

Ruokailukulttuuri Ateenassa oli minulle suuri yllätys. Olin kuvitellut heidän syövän kevyitä salaatteja lounaalla ja paljon kalaa sekä mereneläviä illallisella. Mitä vielä! Lounaalla söimme yllättävän raskaasti ja usein tarjolla oli huomattavasti enemmän liha- kuin kala- ja kasvivaihtoehtoja. Iltaisin pöydät notkuivat erilaisia herkkuja. Paikallisia juomiakin meille tarjottiin, mutta maistoimme niitä vain hiukan kohteliaasti. Viinilasillinen sen sijaan oli hyvinkin tervetullut ruokajuoma, vaikka kreikkalaiset viinit eivät olekaan maailmalla kovin tunnettuja.

Pidin erittäin paljon heidän tavastaan tilata seurueelle useita eri ruokalajeja, mitkä laitettiin pöydän keskelle kaikkien maisteltavaksi. Näin tutustuimme useisiin eri makuihin. Ainoa ihmetystä herättänyt asia oli tosin ottimien puuttuminen useimmista ruoista. Kaikki annostelivat ruokaa lautasilleen omilla haarukoilla ja veitsillä, mikä tuntui hiukan erikoiselta lähes tuntemattomien kesken.

Lounas ja illallinen nautittiin aina huomattavasti myöhemmin, kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. Illat venyivätkin usein lähes puolille öin. Aamupalalla en jaksanutkaan sitten syödä kuin lähinnä kreikkalaista jogurttia hunajan kera. Se maistuikin kerrassaan mahtavalle!

Lempiruoakseni muodostui fetajuusto erimuodoissa tarjoiltuna. Erityisesti filotaikinalla kuorrutettu ja pannulla paistettu fetajuusto hunajan kera oli upea makuelämys. Taidankin alkaa käyttää fetajuustoa aivan uusilla tavoilla kotikeittiössäni. Toki kreikkalaiselle salaatillekin löytyy yhä paikkansa.

Ravintoloissa huomasin, että parit istuvat yleensä aina vieretysten syödessään. Näin silloinkin, kun he nauttivat illallista kaksin neljänhengen pöydässä. Suomessa istuisimme vastatusten. Tapa vaikutti erittäin suloiselta ja intiimimmältä kuin meidän tottumuksemme. Taidanpa ensi kerralla testata tätä mieheni kanssa.

 

 

Ο πεινασμένος άνθρωπος είναι θυμωμένος άνθρωπος.

 

(Nälkäinen mies on vihainen mies.)

Tämä sananlasku selittänee paikallisten ruoka-annosten suuruuden.. Meidän ei todellakaan tarvinnut olla nälkäisenä ja vihaisena matkan aikana!